Eilen illalla päivittyi vielä kirjasivu, silloin en jaksanut edes harkita sen enemmän näpyttelemistä.

Eilen aamusta tuli siskon poika meille viettämään hiihtolomansa viimeisiä päiviä ja meidän poikien riemu oli ylimmillään serkun saapuessa. Minä ehdin hyvin imuroida yläkerran, hoidella pyykkirumbaa ja laittaa leipätaikinan nousemaan. Onneksi taikina oli ehtinyt nousta ja leipä vielä uunipellilläkin isäni soittaessa, että pääsisi heittämään minut korjaamolle autoa hakemaan. Pikapikaa siis leipä uuniin ja hyvin se ehti paistua ennen kuin lähdettiin. Jokseenkin uunituore leipä teki kauppansa ja puolet siitä katosi jo miesväen suihin, kuinkas muutenkaan.

Oli se vain mukava saada auto takaisin, vaikka sitä ilmankin pärjäsi. Elämä helpottui taas ja elämä maistui ratin takana istuessa ;o) Poikakolmikon kanssa kauppaan ruokaostoksille ja kotiin ruuanlaittoon. Menopäivä kostautui illasta, jolloin supisteli taas, joten ukkokulta pakotti istumaan paikoillaan, vaikka mieli olisi tehnyt yläkerran vessaa puunaamaan.. (minä en yleensä kyllä tälläinen ole =D)

Tänään aamusta pojat ehti leikkiä vielä hyvin ennen serkun kotiin lähtöä. Minä ehdin tiskata ja pyyhkiä pölyt alakerrasta sekä poistaa pikkueteisen ovesta vihdoin ja viimein ne joulukortit. Tilalla on ystävänpäiväkortteja ja seuraavaksi siihen taitaa tulla Minin synttärikortit kuukauden päästä. Päätettiin lähteä käymään kirjastossa, josta minä kävin noukkimassa itselleni kolme kiinnostavaa kirjaa, joten sama Venäjä-teema jatkuu lukurintamalla. Pojillekin lainattiin uusi satsi kirjoja niin on taas lukemista hetkeksi aikaa. Kirjastoreissun jälkeen auton takaisin saamisen ilosta päätettiin ihan vain ajella ympäriinsä ja siinä samalla saatiin Mini sammumaan hetkeksi aikaa. Itse asiassa käytiin ensin katsomassa viime kesäistä pyöräilyreittiä, mistä ei uskallettu jatkaa eteenpäin, kun ei ollut varmaa mihin päädytään. Nytpä tiedetään sekin. Nyt pojat ovat istuneet tuolla kirjastosta lainatun Puuha-Pete -dvd:n parissa, me ukkokullan kanssa luettu päivän ilmaisjakelulehdet ja odotellaan että voisi alkaa ruuanlaittoon. Isäukkoni tulee meille syömään ja saunomaan tänään, joten ilta menee rattoisasti niissä merkeissä.

Vähän aikaa sitten sain mukavan tekstarinkin, One Way Missionin Venäjän työstä vastaavalta, joka oli taas käymässä Koiviston lastenkodissa, jossa oma kummipoikanikin on. Poika oli näyttänyt minulta saamaa kirjettään ja oli kuulemma mukavan tuntuinen tyyppi yleensäkin. Niisk. Kunpa pääsisi itsekin paikan päälle joskus visiteeraamaan ja kummipoikaa tapaamaan..

Mutta nyt perheen pariin lauantaipäivää viettämään. Puutete kuului juuri loppuvan, joten äiteen paras nousta myös koneen äärestä pois.

Hah. Päivän kevennys vielä tähän. Päätin tänään pukea päälleni vaaleanpunaisen tunikan kirjastoon lähtiessämme. Elohopea totesi minut nähdessään, että näytän aivan isolta vaaleanpunaiselta elefantilta. Kiittämätön kakara... =D