Vieroitusta kerrakseen. Viime yönä nukuttiin sitten miehen kanssa yhteensä varmaan 4 tuntia, olo on erittäin pirteä..pojalle tuo pullosta luopuminen on vähän isompi juttu. Ei auttanut vaikka otettiin sitten meidän väliin loppuyöksi, oltiin lähellä ja siliteltiin. Nukahti kuitenkin vasta uuvuttuaan kaikesta siitä itkemisestä. Toivottavasti ensi yö menisi jo hieman paremmin.

Nukuin tuossa onneksi laitettuani pojan päiväunille, on edes vähän pirteämpi olo. Huom. vähän. Käytiin me kaupassakin aamusta ja tultiinkin takaisin vähän pidempää reittiä. Oli ihanaa hieman kävellä enemmänkin :) Pitäisi saada vain aikaseksi lähteä lenkille useammin. Se on vain niin vaikeaa saada raahattua itseään ulos..

En tiedä onko hullun hommaa, mutta ajattelin yrittää ensi keväänä teologoseen, tai siis menen pääsykokeisiin. Alan nyt tässä syksyllä lukemaan edellisvuosien pääsykoekirjoja ja sitten keväällä käyn uusien pääsykoekirjojen kimppuun. Saas nähdä miten käy. Mies on töissä, opiskelee, tekee keväällä inssityötään ja ehtii olla lasten kanssa todella vähän. Synnytän huhtikuussa ja siinä sitten pitäisi hoitaa vauva, viihdyttää poikaa ja lukea pääsykokeisiin. Kuulostaa fiksulle ;o) No, oikeasti katselen sitten keväällä, että miten käy, jaksanko lukea vai en. En siis aloittaisi opiskelua vielä ensi syksynä, vauvahan on silloin vielä niin pieni, vaan lykkäisin aloittamista vuodella, jos siis kävisi niin mukavasti että pääsisin sisään.

Ehkä ihan utopistinen kuvitelma omasta jaksamisestaan ja voimistaan, mutta mutta..

Jotenkin sitä jo ajatteleen tästä tulokkaastakin meidän perheen jäsenenä. Minä, mies, poika ja vauva. Niin se vain on. Kuitenkin vielä vähän pelottaa ettei kaikki olekkaan hyvin..