Eikä Elohopea ole flunssassa, vaan siitepölythän täällä on kiusana taas. Tilanne on kiitettävän runsas, joten ei kai ihme, että tuo on tukkoinen ja silmät punoittavat. Viime yöstä yski puolet ajasta ja puhui kaiketi unissaan, levotonta eloa ollut siis. Kolmen neljän aikaan tuo huuteli äitiä ja ilmoitti, ettei väsytä enää. Kerroin olevan vielä yö, joten Elohopea pyysi minua viereensä nukkumaan. Kapea sänky ei houkutellut, vaan kutsuin yökukkujan omaksi petikaverikseni ja parisängyssä oli jo paremmin tilaa meille kahdelle. Illalla laitoin ukkokullalle viestin, että on vähän ikävä ja outoa olla yksin suuressa sängyssä, no eipä tarvinnut olla yksin =D

Mini alkaa olemaan jo parempaan päin, kiitos lääkkeiden. Ainoastaan itse lääkkeiden anto vaatiin valtavan mielikuvituksen käytön, jotta pikkupotilas suostuu avaamaan suunsa lääkelusikalle. Ollaan katseltu mönkijöiden kuvia lehdestä kiitettävän paljon ja jollain keinolla suurin osa lääkkeestä on sinne suuhun päätynyt. Enää se neljä päivää taisteltavana.

Aamusta suunnattiin kulkumme kirjastoon ja uusittiin lainakirjavarastomme, nyt on taas uutta luettavaa hetkeksi aikaa. Samalla reissulla käytiin vielä Citymarketissakin katselemassa tarjouksia ja mukaan tarttui hedelmiä jonnin verran sekä neljällä eurolla fleece-pusakka meikäläiselle, tähän asti kun olenkin käyttänyt ukkokullan moista.

Onneksi paappa tulee taas illaksi meille, niin on vaihtelua ja helpotusta meidänkin arkeen tässä ukkokullan poissaoloviikon aikana. Paappa vielä kaiken lisäksi hoitaa tiskauksen täällä ollessaan, joten tunnen pääseväni ihanan helpolla.

Huomenna suunnataan poikain kanssa nenämme kohti Kerava-Tuusula -akselia ja pyöritään siellä siskon nurkissa muutama päivä ja yö :)