23.7.2006

Eilisilta oli haikea kun vietiin pojat äitini luokse hoitoon. Oli vaikea pidättää kyyneleitä ja olla itkemättä poikien nähden. Elohopea tuli halaamaan ovelle, mutta kielsi pusujen antamisen, Mini halasi myös, mutta työnsi äidin nopeasti pois.

Tänään aamulla sitten oltiin Helsinki-Vantaan kentällä jo neljän jälkeen aamuyöstä, muutaman tunnin yöunien jälkeen. Penkillä ikkunan vieressä istuen syötiin mukaan ottamamme aamupala ja seurattiin terminaalissa vähitellen alkavaa hälinää. Lentokoneessa nautittiin siitä, että kerrankin saatiin kumpikin lukea ihan rauhassa kirjojamme, nukkua kun siltä tuntui, kun ei ollut mukana lapsia, joita viihdyttää.

173045.jpg

Alpit koneen ikkunasta kuvattuna.



Amsterdamin kentällä vaihtoaikaa oli neljä tuntia, joten ennen Milanon koneen lähtöä meillä oli mukavasti aikaa kierrellä koko jättisuuri terminaali päästä päähän. Lopulta löydettiin rauhallinen paikka, jossa oli todella mukavat jättinojatuolit, joihin sitten kotiuduttiinkin lukemaan ja nukkumaan. Neljä tuntia hurahti sitten loppujen lopuksi melko nopeasti. Alitalian Milanon kone oli paljon ensimmäistä, KLM:n, konetta pienempi, mutta meidän paikat oli varauloskäynnin kohdalla ja näin ollen jalkatilaakin ruhtinaallisesti. Ihan hetken aikaa kehittelin pääkopassani kauhuskenaarioita ovien aukeamisesta jossain taivaalla, mutta järkikulta sitten pudotti meikäläisen maanpinnalle ;o) Milanossa vaihtoaikaa oli tunti, tällä kertaa ei edes tarvinnut mennä transfers-deskille, kuten Amsterdamissa, vain varikkokäynnit vessaan ja odottelemaan Bolognan koneen lähtöä. Kenttäbussissa kuumuus iski päälle ja tajusi oikeasti, että tätä hellettä se tulee olemaan koko viikon...

Bolognan kentällä laukku tuli nopeasti ja lähdettiin etsimään taksia. Taksimatka kentältä hotellille maksoi melkein 20 euroa, joten ei mitenkään erityisen halpaa lystiä sekään. Saatuaan pari euroa tippiä oli palvelu todella ystävällistä ja hyvää. Hotelli Astoria (kolmen tähden) on hieno. Respan mies muistutti sinkkuelämän Charloten miestä Harrya ja sen takia alkoi hymyilyttämään joka kerta kun nähtiin.. =D Illasta käytiin vielä vähän kävelemässä lähistöllä, mutta kaikki paikat olivat näin sunnuntaina kiinni. Laitakaupunki, missä hotellimme sijaitsee, vaikutti väsymyksen läpi todella nuhjuiselta ja tunnelma oli pettynyt, kadutti että oltiin tultu Italiaan. Käytiin ostamassa yksi pizza viereisestä pikapizzeriasta ja syötiin se hotellihuoneessa sängyssä maaten.

173051.jpg
Hotellihuonetta..

Matka Italiaan kaikkine vaihtoineen oli sen verran raskas, ettei sitä lähdettäisi poikien kanssa noin monella vaihdolla tekemään. Illalla mentiin nukkumaan klo 21 paikallista aikaa ja nukuttiin loistavasti, kiitos raskaan päivän.

24.7.2006

Aamulla herättiin jo klo 6.40, kiitos aikaisen nukkumaan menon. Olo oli kuitenkin mukavan levännyt 10 tunnin yöunien jälkeen. Loikoiltiin sängyssä vielä hetken aikaa, kunnes puettiin päälle ja suunnattiin aamupalalle, joka kuului hotellissa hintaan. Aamupalaksi tuoremehua, muroja, sämpylöitä lisukkeineen, hedelmiä, croisantteja jne. Viereisen pöydän mies sekoitti murot cappuccinonsa sekaan, pitäisiköhän itsekin kokeilla samaa...? =D Aamupalan jälkeen käytiin huoneessa tekemässä aamupesut, haettiin tavarat ja suunnattiin kartan kanssa kohti keskustaa. Pieniä kujia ja vanhoja taloja, silloin vasta tajusin, mistä John Grisham kirjoitti viimeisimmässä kirjassaan Armahdus. Vasta silloin kohtasin sen Bolognan, jonka aistin kirjaa lukiessani.

173053.jpg
Näkymää kaduilla


Historia on läsnä kaikkialla. Arkeologisen ja lääketieteellisen kirjaston seinässä oli kuva tai ainakin nimi jokaisesta toisessa maailmansodassa kaatuneesta Bolognan asukkaasta. Katuja on nimetty historiallisten päivänmäärien ja tapahtumien mukaan, on puisto siviilien muistoksi. Liikenne täällä on paljon hektisempää kuin Suomessa. Aluksi tienylitys oli vähän pelottavaa ja tehtiin se melkein juoksujalkaa, mutta nopeasti sitä vain on jo tottunut puikkelehtimaan sieltä täältä tien ylitse muun liikenteen lomassa.

Kirjaston läheltä löydettiin myös turisti-info, josta saatiin ensimmäistä parempi kartta. Istahdettiin viereiseen kahvilaan ja join ensimmäisen cappuccinoni Italian maaperällä. Ehkä vain kuvitelmaa, mutta maistui se cappuccino täällä vähän paremmalta kuin Suomessa. Istuskeltiin tunnin verran kahvilassa ja seurattiin kaupungin hälinää ympärillä ja keskusteltiin kirjoista ja kirjoittamisesta. Piazza Maggiorella sijaitsevassa kirkossakin oltaisiin haluttu käydä, mutta olin pukeutunut liian paljastaviin vaatteisiin (mutta kuinka paljon sitä viitsii pitää vaatteita päällä jos lämmintä on 38 asteen verran...?), joten sisäänpääsylupaa ei olisi herunut. On se vain tarkkaa.

173054.jpgPiazza Maggiore

Pikkukujien kautta takaisin hotelille päin, matkan varrella Sparista vähän täydennystä vesivarastoihin ja hotelliin laiskottelemaan. Ohjelmassa päiväunet, suihku, kirjojen lukemista, laiskottelua lisää..harvaa herkkua kahden pienen lapsen vanhemmille ;o) Löysäilyn jälkeen ryhdistäydyttiin ja suunnattiin Parco Della Montagnolaan, keskustan suurimpaan puistoon. Paikka oli ihan hieno, vaikkakin vähän huonossa kunnossa, kuten moni muukin asia kaupungissa.

173056.jpg
Parco Della Montagnola


Puistosta suunnattiin pikkukujille ja päädyttiin sellaiselle sivukujalle, että aloin vähitellen katselemaan taakseni, kun tuli tunne, ettei koskaan tiedä kuka sieltä yrittää hyökätä kimppuun, kiitos hyvän mielikuvitukseni. Löydettiin yliopiston museo ja biologian rakennus jo mutta itse päärakennus on vielä tietämättömissä. Täällä Bolognassahan on maailman ensimmäinen yliopisto, joten se olisi aika hienoa nähdä. Toivottavasti se ei ollut mikään niistä ränsistyneistä rakennuksista siellä..

Illasta suunnattiin vielä syömään, tällä kertaa läheistä pikapizzeriaa kauemmaksi. Helteen ja syömättömyyden ansiosta oltiin tosi väsyneitä ja mentiin ensimmäiseen ravintolaan, joka tuli vastaan. Pasta oli ihan ok, vaikka melkein paremman bolognese-kastikkeen tekisin kyllä itsekin.

Väkisin valvottiin klo 23 asti, vaikka silmät alkoivatkin lurpahdella kiinni aika tiuhaan..


25.7.2006

Aamulla herättiin vasta klo 7.30, mikä oli melkoinen saavutus. Aamupalalla nautin cappuccinoa ja varoittelinkin ukkokultaa, että kohta tarvitsen oman espressokeittimen kotiin, kun totun täällä reissussa joka-aamuiseen cappuccinooni. Sen rinnalla kun suomalainen suodatinkahvi maistuu melkoiselle vedelle..

Aamupalan jälkeen lähdettiin reippailemaan taas, aurinko oli pilvessä, joten lämpötila oli vain 30 astetta, mikä tuntuikin sitten ihanan viileältä normaaliin melkein 40 asteeseen verrattuna. Otettiin suunnaksi "läheinen" (se näytti olevan lähellä, mutta mites kävikään...) kukkula Osservanza, jonka huipulle kavuttiin tunnin verran. Mäki oli melkoisen jyrkkää välillä ja käveleminen vaati ponnistelemisia. Maisema ylhäällä olikin sitten sen verran upea, että se palkitsi kiipeämisen kyllä täysin. Ei siinä enää muistanut hengästymisiä ja raskaita askelia. Talot kukkulan kupeessa olivat jo melkoisia linnoja, joten ihan tavisalueella ei oltu liikkeellä. Kyllä siellä olisi juu kelvannut jo itsekin asuskella. Alas laskeuduttiin taas tunnin verran ja se tuntui pohkeissa kiitettävästi. Kierreltiin vielä kaupungilla vähän aikaa, etsittiin auki oleva glazetteria, jäätelöbaari,  ja viilennettiin oloamme kunnon jäätelöllä. Kyllä se italialainen jäätelö vain on hyvää..

173057.jpg
Näkymää Osservanzalta


Tavan mukaan mentiin puolen päivän aikoihin hotellille lepäilemään ja ihan rehellisesti vain laiskottelemaan. Nukuin taas päiväunet, luettiin kirjoja ja makoiltiin reporankoina sängyllä vaikka kuinka kauan. Harvaa herkkua nääs. Neljän jälkeen lähdettiin taas kuitenkin liikenteeseen. Käytiin yhdessä kahvilassa syömässä täytetyt sämpylät, joiden välissä oli ihan turkasen suolaista kinkkua. Käytiin myös PAM-marketissa ostamassa lisää vettä ja mehua. Käveltiin kauppareissun jälkeen vielä sellaisessa osassa kaupunkia, missä ei oltu vielä käytykään.

Makoiltiin hotellissa vielä tunnin verran ennen syömään lähtöä. Mentiin paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, jossa otettiin ateriat ihan alkupaloista lähtien. Ruoka oli ihan ok, mutta palvelu ihan hanurista, joten päätettiin jo aikasessa, että sinne paikkaan ei astuta enää missään tilanteessa.


26.7.2006

Aamulla herättiin vasta kahdeksan pintaan, joten aamupalalla olikin sitten jo vähän tungoksen poikasta sinne päästyämme. Mutta kyllä se vaan on ihana saada kunnon kaurapuuroa 4 päivän päästä, ei noita croissanteja ja muroja jaksa ikuisuuksia syödä. Aamucappuccinoani tulen kyllä kaipaamaan takuulla..

Jokapäiväisen tavan mukaan lähdettiin aamupalan jälkeen ulos kävelemään. Suunnaksi otettiin taas sellainen osa kaupunkia, missä ei oltu vielä käyty. Käytiin suuressa puistossa, Giardini Margheritassa, joka olikin jo todella kaunis paikka suihkulähteineen ja kasvillisuuksineen. Vietettiin puistossa aikaa reipas tunti.

173060.jpg
Giardini Margherita


Takaisin kohti ydinkeskustaa käveltiin pitkin Via Santo Stefanoa ja kuvattiin vanhoja rakennuksia, joita koko kaupunki on täynnä. Kyllä sitä vaan on niin erilainen tunnelma kävellä pienillä kujilla, jotka ovat muutama sata vuotta vanhojen rakennusten ympäröimiä, kuin nykyaikaisessa betonilähiössä. Siinä on minun ja ukkokullan eroavaisuus. Minä rakastan tätä vanhaa kaupunkia ja sen ominaista elämää pikkukujineen ja vanhoine rakennuksineen, ukkokulta taas nauttisi olostaan enemmän New Yorkin vilinässä.

Niin ja löydettiin se yliopistoaluekin tänään. Siinä ihan vieressä me oltiin käyty jo aikaisemminkin, mutta ei oltu tajuttu koko asiaa. Nyt voin sitten ylpeänä kertoa käyneeni sisällä maailman ensimmäisessä yliopistossa (en tiedä oliko tuo rakennus sitä 800 vuotta vanha?). Tunnelma oli aika mahtava. rakas mieheni ei oikein ymmärtänyt meikäläisen fiilistelyä, mutta myönsi mun oudot perverssiot tälläisiin asioihin ;o) Mutta oli se vaan hienoa, ei voi mitään.

173078.jpg
Minä yhdessä vanhassa, edelleen käytössä olevassa, yliopistorakennuksessa

173079.jpg
Ja kaiketi se päärakennus, en mene takuuseen..

Päivittäiset käynnit Glazetteriaan (40 eri lajia jäätelöä, pieni valinnan vaikeus..) ja PAMiin. Hotellilla nolasin itseni respassa kun tervehdin hiukan väärällä kielellä. Suusta pääsi Hola, eikä se Ciao, niin kuin olisi pitänyt. Mutta väliäkös tuolla. Iltapäivän perussetin, päiväunien, lukemisen ja laiskottelun, jälkeen ryhdistäydyttiin taas ja suunnattiin nenämme ulkoilmaan. Aurinko oli pilvessä ja kävi pieni tuulenvire, joten oli ihan mukavaa liikkua. Päädytiin laitakaupungin huonommalle alueelle, missä en tuntenut oloani enää kovinkaan turvalliseksi, joten suunnattiin takaisin kohti ydinkeskustaa. Makoiltiin vielä hotellilla tunnin verran ennen syömään menoa. Ravintolassa syötiin hervottoman kokoiset pizzat, jotka täyttivätkin ihan kiitettävästi. Tarjoilija näytti gigololle, joten loppuviikon tuo ravintola kulki nimellä gigolopaikka. Hyi meitä. Loppuilta makoiltiin sängyssä ja katseltiin telkkarista sirkusta.

27.7.2006

Aamusta alkaen oli vähän vetämätön olo, eikä liikkuminen oikein meinannut innostaa. Lähdettiin aamupalan jälkeen kuitenkin liikkeelle ja suunnattiin rautatieaseman yli ydinkeskustan ulkopuolelle katsomaan yhtä kirkkoa, jonka ohi ajettiin taksilla silloin saapuessamme taksilla. Otettiin muutama kuva ja istuskeltiin penkillä tien toisella puolella seuraamassa liikenteen vilinää. Monet ihmiset tekivät ristinmerkin kolme kertaa ohittaessaan kirkon ja lähettivät sitä kohti lentosuukkoja, samoin Madonna-kuvia näkyy monessa kadunkulmassa, samoin chiesoja, kirkkoja, on joka korttelissa. Täällä uskonto on vähän erilailla osana jokapäiväistä elämää, kuin meidän perusluterilaisessa toiminnassa..

173065.jpgYksi hienoimmista kirkoista

Lähdettiin kävelemään radan viertä keskustan ulkopuolella. Paikka oli peruslähiötä Plentymarketeineen ja kahviloineen. Löydettiin taas yksi puisto, melko suuri sellainen, jossa käytiin kävelemässä ja ottamassa valokuvia. Löydettiin itsemme lopulta takaisin kartalle ja suunnattiin hotellille, missä siivooja oli vasta tulossa meidän huoneeseen, joten tehtiin vain pikainen varikkokäynti vessaan, napattiin kirjat reppuun ja lähdettiin takaisin liikenteeseen. Suunnaksi otettiin jo tuttu Parco Della Montagnola, siellä leiriydyttiin yhdelle penkeistä ja istuskeltiin siellä lukemassa tunnin verran. Taas vaihteeksi Glazetterian kautta hotellille, missä laiskoteltiin perusteellisesti loppupäivä. Nukuin päiväunet, makoiltiin vain sängyssä ja tuijoteltiin telkkaria. Iltapäivän liikuskelu jäi tänään väliin, mutta eipä se kai mitään. Kotona kun tällaisesta laiskottelusta voi vain haaveilla..

173067.jpg
Parco Della Montagnolan suihkulähde puiston keskellä


Tähän päivään asti ollaan oltu vähän pettyneitä ravintoloiden määrään ja varsinkin niiden ruokalistoihin, mutta tänään löydettiin kunnon paikka vihdoin ja viimein. Se on niin hassua, että täällä saa pizzaa melkein joka paikasta, mutta pastan saanti meinaa olla kiven alla. Mielenkiintoista, koska kyseessä on kuitenkin Italia, suuri pastamaa. Tänään olikin sitten ihan eri ääni kellossa. Tarjoilijat olivat pukeutuneet hienosti, kuten hienoissa ravintoloissa, kunnon kauluspaitoihin, liiveihin ja suoriin housuihin, ruokalistalla ei ollut edes pizzoja. Palvelu oli aivan huippuhyvää ja ruoka sitäkin parempaa. Listasta löytyi niin paljon mieleisiä ruokia, että loppulomaksi on menut jo valittuna. Ristorante Bolognese Porta Gallieran kupeessa, suosittelen.

Oli mukava kävellä takaisin hotellille, Parco Della Montagnolan portaat oli valaistu hienosti, joten seuraavana iltana pitää muistaa ottaa kamera mukaan. Päivisin kaupunki kuhisee kuin muurahaispesä, autojen ja skoottereiden jonot ovat loppumattomia. Illasta liikkui vain muutama autoa ja oli mukavan hiljaista.

Täällä Bolognassa, ja varmasti Italiassa yleensäkin, skootterit ovat se yleisin kulkuneuvo, teineistä vaareihin, bisnesmiehistä salkkuineen ja pukuineen naisiin hameissaan ja korkokengissään, skaala on laidasta laitaan. Liikennesäännöt eivät tunnu koskevan niin tarkkaan skoottereilla liikkujia, sillä hyvin nuo näyttävät ajavan yksisuuntaista väärään suuntaan poliisien siitä välittämättä, samoin punaisia päin voi skootterilla ajaa ihan helposti, kunhan muistaa väistää jalankulkijoita. Myös polkupyörillä ihmiset ajavat muun liikenteen seassa tyynen rauhallisesti puikkelehtien siellä täällä, itse sinne en uskaltaisi polkemaan. Jalankulkijana täällä on jo kyllä tottunut ylittämään tietä miten sattuu ja mistä sattuu, seura tekee kai kaltaisekseen. Punainen valo ei tunnu olevan minkäänlainen sääntö kenellekään, enemmänkin vain varoitus olla varovainen..


28.7.2006

Aamusta herättiin klo 8.00 aikoihin, ei me nähtävästi vain osata nukkua sen pidempään. Aamupalalla oltiin melkein ainoat, yhdeksän jälkeen oli taas se pahin ryysis kun me jo lähdettiin hotelilta liikenteeseen. Suunnattiin kohti keskustaa, tarkoituksena löytää tuliaisia pojille. Täällä ei vain oikeasti ole lelukauppoja ihan joka nurkan takana, vaatteita kyllä löytyisi, mutta pojat eivät arvosta sitä tuliaisina ihan hirveästi. Katukuvassakaan ei lapsia kyllä pahemmin näy, kaikki lapset ovat kaiketi päiväkodissa kaiket päivät, ja jos jokunen lapsi näkyy ovat he liikkeellä isovanhempiensa kanssa, se on kai se yleisin hoitomuoto lapsilla. Käytiin sitten taas siellä turisti-infossa ostamassa postikortteja, jotka pitäisi vielä saada lähetettyä Suomeen. Infosta ei kuitenkaan saanut postimerkkejä, joten lähdettiin etsimään postia, mitä ei vielä olla tähän mennessä löydetty.

Päädyttiin Piazza Otto Agostolle Parco Della Montagnolan kupeeseen, missä olikin paikalliset markkinat. Pieniä kojuja vieri vieressä ja asiakkaita pilvin pimein. Yhdestä kojusta sai tyttöjen vaatteita halvalla, joten ostelin meidän kummitytölle, hänen siskolleen ja veljeni tytölle ihania vaatteita lahjaksi ja tuliaisiksi. Kojulla oli tunnelma kyllä kuin Hulluilla Päivillä, kyynärpäätaktiikkaa käyttäen pääsi kojun ääreen ja kaksin käsin sai pitää löytämistään vaatteista kiinni, etteivät lähde jonkun muun matkaan. Toisesta kojusta löysin myös itselleni muutaman topin ja caprit.

Päiväunien ja löhöilyn jälkeen lähdettiin etsimään paikkaa, josta saisi postimerkkejä ja kysyttiin respan Harryltä neuvoa. Tuo ohjasi meidät läheiseen Tabaccheriaan, tupakkakauppaan, ja siellä sanakirjan ja elekielen avulla saatiin oikeanlaiset postimerkit kortteihin ja oikeasta aukosta sisään postilaatikkoon. Ulkona oli todella painostava ilma ja tuulesta tulkitsimme, että illasta vielä sataa. Käveltiin kuitenkin jonkun aikaa pitkin katuja ja löydettiin ilman sen kummempia etsimisiä lelukauppakin vihdoin ja viimein ja nyt on sitten pojillekin toivottavasti mieluiset tuliaiset ostettuna, markkinoilta ostamiemme pyyhkeiden lisäksi. Ukkonen jyrähteli muutamaan otteeseen ja muutama pisara vettäkin putosi niskaan, joten suunnattiin takaisin hotellille. Luettiin sitten 1,5 tuntia omissa oloissamme, nörtit häämatkalla...

Illasta suunnattiin taas samaan ravintolaan Ristoranten Bologneseen ja oli mukava mennä sinne, kun samat tarjoilijat olivat paikalla ja iloisia meidät nähdessään  ja ohjasivat meidät samaan pöytään, missä istuttiin edellisenäkin päivänä. Ruoka oli taas, kuinkas muutenkaan, hyvää ja saatiin istuskeltua ravintolassa melkein kaksi tuntia, mikä on meidän mittakaavassa melkoinen ennätys. Yritettiin jopa olla romanttisiakin, mutta sekin muuttui pelleilyksi loppujen lopuksi..

Nyt oli sitten se kamerakin mukana ja muistettiin ottaa valokuva Parco Della Montagnolan heinosti valaistuista portaista. Löntysteltiin takaisin hotellille ja nautittiin normaalia viileämmästä ilmasta ja pienenstä tuulen vireestä. Vielä huominen päivä Italian maaperällä ja sunnuntaina aamulla klo 7.00 pitäisi nousta lentokone kohti Roomaa, Amsterdamia ja Helsinkiä. Alle kaksi vuorokautta ja nähdään taas pojat!! Kyllä tässä onkin jo melkoinen ikävä noita kullanmuruja..

173069.jpg
Ja ne valaistut portaat



29.7.2006

Yö meni vähän katkonaisesti ja hunosti nukkuen. En tiedä vaikuttiko illan capuccino unen laatuun sitten kuitenkin. Herättiin jo klo 6.30 ja oltiin aamupalalla jo ennen puoli kahdeksaa, melkein ainoina siinä vaiheessa. Syötiin hitaasti ja paljon, olihan se kuitenkin viimeinen aamupala täällä. Aamupalan jälkeen makoiltiin huoneessa vielä hetken aikaa ennen kävelemään lähtöä.

Otettiin suunnaksi se kaunein osa kaupunkia ja vaelleltiin kaduilla päämäärättömästi. Päädyttiin Piazza G. Carduccille, mikä oli ihan hieno aukio ydinkaupungin laidalla. Aukiolla oli museo ja hienoja patsaita. Otettiin muutama valokuva ja istuskeltiin penkillä nauttimassa auringonpaisteesta ja juteltiin paljon kaikesta. Aukiolla seurattiin myös pulujen kosiomenoja, josta meille riittikin hupia pitkäksi aikaa.

173071.jpg

Piazza G. Carducci


Giardini Margherita, se jo tuttu puisto, oli vieressä, joten mentiin sinne taas kävelemään ja ihailemaan kasvillisuutta. Tällä kerralla kierreltiin koko puutarha ympäri ja käytiin ostamassa jätskit samaisesta kahvilasta kuin viimeksikin ja istuskeltiin puolisen tuntia ihailemassa maisemia ja tuijoteltiin lammikossa plskivia kilpikonnia ja kaloja.

Giardini Margheritasta lähdettiin kulkemaan jo tuttua Via Castglionea pitkin kohti Piazza Maggiorea. Piazza Cavourin, pienen puiston, jälkeen osuttiin "snobien ostarille", missä olikin vähän erilaisia putiikkeja vähän paremmille ihmisille ;o) Ihailtiin vain ikkunan takaa Luis Vuttonia, Cuccia, Yves Saint Laurentia, Emporio Armania ja sen sellaista. Kaikkien tyylikkäiden hienostoihmisten joukossa tunettiin olomme hiukan rahvaaksi..

Piazza Maggiorella mentiin istumaan kahvilaan ja join mitä luultavimmin viimeisen capuccinoni Italian maaperällä. Nautiskeltiin auringonpaisteesta kunnes oli pakko lähteä liikkeelle hien valuessa valtoimenaan. Via Ugo Bassin varrella käväistiin Terranovassa, suuressa vaateliikkeessä, josta ostin itselleni vähän vaatteita. Täälläkin on alennusmyynnit meneillään ja vaatteet oikeasti todella halpoja. Klo 14 aikoihin oltiin takaisin hotellilla ja päivän perussetti oli vuorossa. Lukemista, sudokuja ja laiskottelua..

Neljän jälkeen lähdettiin vielä ulos kävelemään. Käytiin viereisessä glazetteriassa viimeisen kerran ostamassa jäätelöt ja kierreltiin ympäristössä sinne tänne. Aurinko oli taas pilvessä, kuten muutamana edellisenäkin iltapäivänä ja tuuli oli viileä näin Bolognan mittakaavassa, ukkokullalle nauroin, että täällähän meinaa jo tulla kylmä ja asteita on kuitenkin vähintään se 30. Vähän haikein fiiliksin sitä vain käveli kaduilla, kun tiesi että viimeinen päivä on menossa. Hotellilla laiskoteltiin vielä tunnin verran ennen syömään lähtöä, ennen kun ryhdistäydyttiin ja laitettiin tavarat kasaan. Enää naamanpesuvälineet sun muut ja ollaan sitten aamuyöstä valmiit lähtemään kotia kohti.

Syömään mennessä koettiin suuri pettymys, sillä meidän lemppariravintola ei ollutkaan auki. En tiedä johtuiko siitä, että täällä on nyt alkamassa lomakausi ja oli sen takia kiinni vai onko yleensäkään viikonloppuisin auki. Mutta oltiin kyllä vähän pettyneitä, koska tuolla ravintolassa oli niin hyvää ruokaa. Mentiin sitten maanantaiseen ravintolaan syömään pizzat, mutta vähän oli nuiva tunnelma. Nyt pitäisi harkita nukkumaan menoa, niin jaksaisi sitten nousta puoli viiden jälkeen aamuyöstä..


30.7.2006

Viimeinen yö meni todella katkonaisesti. Sängyssä oltiin jo klo 22 aikoihin, mutta uni ei meinannut oikein tulla silmään. Yöllä heräsin hieman puolen yön jälkeen, puoli kolmen aikaan ja sitten kun kännykät piippasivat herätystä klo 4.30, olin voinut jatkaa uniani vaikka kuinka pitkään. Check-out respassa oli nopeasti ohi ja yövastaava soitti meille taksin. Ajeltiin hiljaisen Bolognan halki ihaillen maisemia viimeisen kerran.

Lentokentällä oli täysi tohina päällä ja väkeä pilvin pimein, kiitos Italiassa alkavan lomakauden. Lähtöselvityksessä valittiin tottakai se jono, jossa meidän edellä oli kaikki ongelmatapaukset. Onneksi ei ollut kiirettä. Kentällä oli pakko saada aamukahvi, joten cappuccino kouraan viimeisen kerran Italian maaperällä tältä erää. Istuskeltiin odottamassa boardingia ja tehtiin vielä pikavisiitit vessan puolelle (missä taas jumiuduin lukkojen taakse koppiini, kuten menomatkalla Milanossakin.). Kone oli sen verran pieni, että sinne mentiin kenttäbussilla. Koneessa istuuduttiin odottamaan lähtöä ja odotettiin kauan. Ihmisiä tuli ripotellen sisään ja lähtö vain kesti ja kesti. Sitten yli puoli tuntia myöhässä kaiken sählingin jälkeen kaikki oli valmista ja päästiin ilmaan vihdoin ja viimein. Alussa stressasin hieman sitä ehditäänkö vaihtaa konetta Roomassa, mutta pienen laskutoimituksen jälkeen ukkokullan minulle selvittäessä, selvisi että aikaa on ihan reippaasti ainakin puoli tuntia, joten ei hätää. Roomassa ei tarvitsisi edes tehdä uutta lähtöselvitystä, joten se ei ole hidastamassa matkaa. Loppujen lopuksi kone oli tullut hyvässä myötätuulessa koko matkan, niin oltiin ihan normaaliin aikaan perillä, viivästyneestä lähdöstä huolimatta.

Löydettyämme Amsterdamin lähtevän koneen lähtöportin tuli kuulutus, jossa ilmoitettiin lennon myöhästyvän ainakin vartin verran teknisen vian vuoksi. Boarding tapahtui sitten yli 20 minuuttia myöhässä ja meikäläisen stressipisteet alkoivat nousta kiivasta tahtia. Lento Roomasta Amsterdamiin kesti 2,5 tuntia, mikä oli täyttä tuskaa. Tuijottelin kelloa vähän väliä ja laskeskelin kauanko vaihtoaikaa Damissa on. Helsingin koneen oli määrä lähteä Amsterdamista klo 13.05 ja Rooman kone laskeutui vasta klo 12.30 jälkeen ja kesti vielä kymmenisen minuuttia ennen kuin päästiin koneesta pihalle, kiitos Schipolin valtavan lentokenttäalueen. Epäkohteliaasti sitten rynnättiin ulos ja aloitettiin juoksu-urakka, Schipolin kenttä kun on pienen kaupungin kokoinen. Kiire ei olisi muuten ollut niin suuri, mutta meidän piti tehdä vielä uusi lähtöselvitys ennen koneeseen pääsyä. Lähtöselvityksessä meitä ennen oli 3 ihmistä jonossa ja aloin luopua toivosta lennolle ehtimisen suhteen ajan jatkaessa päättäväisesti kulkuaan eteenpäin. Mies ei suostunut menemään suljetulle tiskille kysymään apua, joten minun oli pakko rohkaista itseni ja hoita huonolla englannillani asia. Onneksi virkailija oli ystävällinen ja suostui tekemään meidän lähtöselvityksen, vaikkei tiski ollutkaan auki. Sanoi meidän olleen onnekkaita, koska koneeseen oli vasta alettu ottamaan matkustajia eikä lähtöportti ollut kaukana. Ripeästi käveltiin kohti lähtöporttia ja jouduttiin vielä jopa odottamaan hetken aikaa ennen koneeseen pääsyä, eikä oltu edes viimeiset.

173072.jpg
Näkymää lentokoneen ikkunasta Amsterdamissa Schipolin lentokentällä. Kentän alitse menee moottoritie..

Vasta viimeisellä lennolla rentouduin ja nautin vielä hetken aikaa rauhasta lukea ja vain istua muutama tunti rauhassa. Helsingissä käveltiin terminaalin läpi hakemaan matkalaukkua. Siellä olikin sitten mukava yllätys kun laukkua ei tullutkaan, vaan lopulta pelkkä tavarahihna pyöri tyhjänä. Suunnattiin siis palvelutiskille ja selviteltiin laukun kohtaloa. Vähän kyllä epäiltiin itsekin, ettei laukku ehtisi Amsterdamissa Helsingin koneeseen, mutta olihan se parempi näin että laukku myöhästyi koneesta eikä me. Laukku kuulemma tulisi yökoneella Amsterdamista ja saataisiin se sitten heti maanantaina.

Isäni oli lentokentällä vastassa ja suunnattiin siskoni luokse, missä pojat olivat jo odottamassa Elohopea juoksi lujaa vauhtia vastaan ja halasi pitkään kumpaakin. Mini taas oli vain siskoni sylissä eikä meinannut tulla äidin tai isin syliin ollenkaan. Elohopea pulisi koko kotimatkan kuin pieni papupata, Mini istui melko hiljaa ja katseli vain.

Maanantaina aamusta sitten matkalaukkukin kotiutui ihan privaattikuljetuksella kentältä. Loppu hyvin kaikki hyvin.