Ja se kirjoittaminen vain jää. Arki vie mennessään.

Meillä ollaan taas kipeitä ja jäi taas eskari ja kerho väliin. Ja minä hajamielinen unohdin soittaa eskarille ja ilmoittaa, ettei Elohopea ole tulossa. Ei se onneksi taida maailmaa kaataa. Nyt odotellaan vain, että kello kipuaisi tuonne kymmeneen ja lähdetään siis kohti kirjastoa. Jotain ohjelmaa pitää päiviin saada, kun kotona jumitetaan. Viime viikko oli pojilla syyslomaa, joten nyt sitten jatketaan samaa rataa..

Venäjän reissustakin on jo kuukausi. Niin se aika vain juoksee. Reissu oli melkoisen pysähdyttävä. Nähdä kaikki se, missä kuljettiin. Ei mitään turistikohteita vaan keskellä tavallista kansaa ja heidän elinolojaan. Eikä se ollut kaunista katsottavaa. Toisaalta ihaillen katsoin, kuinka he olivat niin tyytyväisiä elämäänsä. Asumuksissa, jotka olisi täällä Suomessa purettu jo aikoja sitten. Elinolosuhteissa, joissa suurin osa meistä suomalaisista valittaisi aamusta iltaan.

Primorskin koulukoti.

Heinjoen kylän ainoa kauppa.

Talo myytävänä. yli 300 neliötä asuinpinta-alaa. Autokin odottaa pihalla valmiina. Tätä näkyi enemmänkin matkan varrella.

Ei matkasta osaa oikein edes kirjoittaa mitään. Jokaisen pitäisi käydä itse siellä katsomassa. Olihan siellä matkan varrella niitä uusrikkaiden linnojakin, mutta kieltäydyin kuvaamasta niitä. Jotekin vain niin suuri ristiriita tavallisen kansan ja uusvenäläisten välillä on niin suuri.

Ja ensi kuussa luultavasti kohti Pietaria. Ei sieltä osaa pysyä poiskaan ;)