Mini
nukkuikin sitten hurjat 40 minuutin päiväunet, jätti aamutirsansakkin
väliin. Tässä vaiheessa päivää yleensä on vetäissyt sellaiset 2-3
tunnin unoset. Onneksi ehdin juoda kahvini ennen rauhan järkkymistä.
Elohopea sai itkupotkukiukkuraivarit kun piti lähteä puistosta kotiin.
Siinä meni matka sujuvasti hermoja pidellessä ja miettiessä luovia
ongelmanratkaisuja. Missähän se orava on? Entäs se lintu, joka kurkkii
aina ikkunasta sisään? Katso, auto. Matka meni ok, mojova taputus omaan
selkään. Hyvä hyvä.
Se paras osuus odottikin sitten
rappukäytävässä. Sehän on Elohopean homma laittaa valot päälle. Joku
kuitenkin laittoi ne ylemmässä kerroksessa päälle, kun astuttiin
rappukäytävään ja Elohopea luuli, että se oli äiti. Milläs minä
selitän, etten se ollut minä, oikeasti. Hissi tuli alas ja tulija jäi
pitämään meille hissin ovea auki, Elohopea huusi naama punaisena ja
halusi laittaa valot päälle. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt
sanoa oven pitäjälle, että me odotellaan tässä valojen sammumista (niin hauskalle kuin se kuulostaakin..), mutta kiitos kuitenkin. No, äiti ei ollut niin fiksu.
Huutava lapsi sisään, eikä tuo edes suostunut painamaan meidän
kerroksen nappia, vaikka sen aina niin mielellään tekee. Äiti painoi,
huuto koveni. Elohopea olisi sittenkin
halunnut painaa sitä. Päästyämme omaan kerrokseen tuo kieltäytyi
tulemasta ulos hissistä. Valot sammuivat rappukäytävästä, mutta tuo ei
halunnut pistää niitä enää päälle. Paitsi sitten kun äiti laittoi ne.
Koko rappukäytävän raikuessa Elohopean sulosävelistä, näin parhaaksi
kantaa kiukkupussin kotiin, tällä kertaa se ratkaisi asian.
Kotona oli vielä pientä huutoa syömävälineen suhteen, äiti kun uskalsi
ehdottaa haarukan käyttämistä porkkanalättyjen syömiseen. Mutta loppu
hyvin kaikki hyvin. Tiedänpä kai keneltä tuo on perinyt
temperamenttinsaä..
Ei tästä mitään pätkää tullutkaan. Nyt
sämpylätaikinan tekoon, niin saadaan kasvissosekeiton kanssa tuoreita
porkkanasämpylöitä (ai miten niin miehestä ei tule kasvissyöjää=D), sikälimikäli tuo Mini innostuu leipomishommista..
torstai, 3. marraskuu 2005
Kommentit