Reissun jälkeinen viikko on kulunut ukkokullan lomailun merkeissä, joten arkeen paluu ei ole ollut niin rankkaa, mukamas. Ollaan oltu vain kotosalla, käyty appivanhempien luona, oltu kotosalla, käyty miehen siskon luona ja oltu taas kotosalla. Ihan mukavasti siis mennyt aika. Nyt ukkomus kultamus lähti työpaikan puolivuosittaiseen illanviettoon ja kotiutunee vasta yösydännä. Mikäs tässä on poiken kanssa ollessa, äsken istutin sohvalle Nasun Suuren elokuvan ääreen juustonaksukippoineen, omassa sohvan nurkassani pussi naksunjämiä ja Charlie Chaplinin oma elämänkerta loppusuoralla sekin jo.

Suunnitelmissa on ulkoistaa vielä koko poppoo auringon paisteeseen, koiruuden kai pitäisi päästä jossain vaiheessa meinaan tyhjentämään rakkoaan. Ja eipähän tarvitse äidin harkita seinille pomppimista kun menee melko seinättömään ympäristöön. Illasta kun pojat ovat jo höyhensaarilla, ajattelin istahtaa uuden sipsipussin kanssa sohvan nurkkaan ja katselen taas Rimiksiä eteenpäin. Tämä kun tuntuu olevan traditio jo ukkokullan ollessa harvoja kertojaan ulkona työkavereiden kanssa. Mutta sallittakoon.

Matkakertomus on jo yli puolen välin kirjoitettuna koneella, joten eiköhän se tässä jossain vaiheessa vielä eksy tänne blogiinkin kuvien kera, kunhan tässä koneella ehtisi joskus istua sen verran. On tämä äidin elämä vaan kiireistä..

Mini makoilee tuossa selän takana tympiintyneen näköisenä, joten äiteen on kai paras nostaa ahterinsa tuolista. Iltaa odotellessa siis.

Niin ja vilkutukset uudelle tilaajalleni :)