Ihme levoton olo. Tiedän että sitä ja sitä pitäisi tai voisi tehdä, mutta mitään en saa aloitetuksi. Kai ihan normaali olotila.. =D

On taas vaihteeksi sellainen olo, että olisi kiva tehdä kaikkea itse, siis askarrella, ommella, rakentaa, väkertää..mitäköhän verbejä sitä vielä keksisi. Eilen itse asiassa pitkästä aikaa istahdin ompelukoneen ääreen ja ompelin muutaman lisäimun vanhasta tyynyliinasta (tietämättömille kerrottakoon, että kyse on kestoivaipoista..) ja yhden ratkenneen hameen paikkasin vanhasta pussilakanasta otetulla palasella. Kyseessä oli äidiltä peritty kutakuinkin 70-luvulta oleva pussilakana ja kuosikin sen mukainen =D Mutta tulikin taas hieno ja käyttökelpoinen hame..

Parvekkeella meikäläistä odottaa, meidän vanhan sohvan pohjakehikko tai mikä nyt onkaan. (sohva oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä olisi voinut lahjoittaa tai myydä enää kenellekkään, joten hajoitettiin palasiksi..) Siinä on vielä ne pohjajouset tai muut vastaavat paikoillaan ja ajattelinkin tehdä siitä sellaisen hienon jutun. Siihen voi ripustaa poikien taideteoksia, valokuvia yms. vaikka pyykkipojilla, vaihteleva taidenäyttely siis :) Kukaan ei varmaan tajunnut sepustuksesta yhtään mitään, joten jääkäähän odottelemaan kuvia. Kunhan joskus saan aikaiseksi siis tehdä sille jotain.. ;o)

Mitäs vielä pitäisi tehdä. Joo, niitä vaippoja lisää (muitakin kuin noita imuja), katsoa mallia noista mitä meillä on ja kokeilla tehdä itse alusta loppuun. Kai se on se ensimmäinen versio hankalin, mutta sen jälkeen menee varmaan jo paremmin.

Joku ihme hinku nähdä omien kättensä jälki ja saada jotain konkreettista aikaiseksi. Ennen luulin osaavani kirjoittaa ja haaveilin, että kirjoittaisin oman kirjan. Ideana oli tyyliin tämän blogin pohjalta päiväkirjatyyppinen "kotiäidin elämää". Ihan kuin juoppohullun päiväkirja, himoshoppailijan päiväkirja ja mitä niitä onkaan. No, haaveillahan aina saa..

No, pitäisi mennä kai ripustamaan pyykkiä kuivumaan. Hommaa kai helpottaisi jos ottaisi ne edelliset pyykit tuosta pyykkitelineeltä pois ennen sitä =D No, ainakin näen kätteni jäljen tuossa pyykkirumbassa...