Tässä sitten on tullut pohdittua edestakaisin tuota opiskelujuttua. Listattua hyviä ja huonoja puolia, lasten hoitojuttuja, mietittyä, mikä on oikeasti se oma ala. Tiedän että innostun asioista liian helposti ja jaksan niitä vain hetken aikaa, mutta nyt on tullut mietittyä joka kantilta asiaa.

Ehkä kaupallinen ala ei ole minua varten. Ajatuskin kaavamaisesta toimistotyöstä tuottaa vain ahdistuksen pintaan, se ei ole minua varten. Juttelin tänään myös äitini ja siskoni kanssa ja kumpikin oli sitä mieltä, että tuon tyylinen työ ei ole minua varten. Piti vain vielä itsekkin älytä se. Yksi ainoa syy puolusti tuolla nykyisessä koulussa jatkamista, opiskelu ylipäätään. Koska vain yksinkertaisesti rakastan opiskelemista. Mutta nyt siis päätös tehty, pitäisi enää vain ilmoittaa koululle eroavani sieltä. Eikä se nyt edes harmita niinkään, vasta yksi vuosi takana, joten menetys ei ole suuren suuri.

Mikä sitten on se oma alani. En tiedä. Ehkä sittenkin yritän teologiseen ensi keväänä. Luen sen verran kuin pystyn ja kokeilen onneani. Haluan auttaa ihmisiä ja siihenkin olisi mahdollisuus teologin koulutuksella. Mahdollisuuksia tuolla koulutuksella on Monipuolisesti.

Eilen illalla surffatessani netissä päädyin Stadian sivuille ja sieltä löysin Toimintaterapeutin koulutusohjelman ja se kolahti. Haen sitten myös sinne.

Ehkä kuitenkin suurin syy päätökseeni oli lapset. En vain kuitenkaan pystynyt hyväksymään ajatusta, että Mini joutuisi vieraalle hoitoon 9kk ikäisenä. Ensi syksynä Mini on kuitenkin jo 1,5-vuotias ja silloin ehkä jo voisin harkita hoitoon laittamistakin. Jos en pääse opiskelemaan ensi yrittämällä, olen taas kotona siihen asti, että voin hakea uudestaan.

Ehkä jaksan taas kotona. Välttääkseni kaiken masennukseen viittaavan, pitää vain keksiä myös itselleni virikkeitä ja muistaa huolehtia itsestäni, unohtaa se täydellisen äidin rooli. Pojat tarvitsevat tällä hetkellä enemmän äitiä kuin äiti opiskelua.

Vielä pitäisi tehdä se ratkaisevin askel ja ilmoittaa eroamisesta. Sitten ollaankin tyhjän päällä, tulevaisuus avoinna. Toisaalta, nyt tuntuu kyllä, että aurinko pilkistää taas jostain tuolta :) Ehkä tämä on se oikea päätös.