..Ja menossa kohtapian sängyn puolelle.

Arki on alkanut sujumaan ihan mukavasti. Päivät tuon poikakaksikkoni kanssa sujuu melkoisen sutjakkaasti eikä tekemisen puutetta tunnu olevan. Vauvan ollessa hereillä ne muutamat hetket päivässä jutustelen tuon kanssa, kaiken muun ajan yritän antaa esikoiselle sataprosenttisesti, vaikka en siinä aina niin taida onnistuakkaan.

Esikoinen on ihana vauvaa kohtaan pusuttelee ja halailee mielellään ja tahtoo pitää sylissä. Äidille ja isälle on vauvaa kuitenkin hiukan protestoinut, muutama yö on mennyt aika rikkonaisesti, kun poika heräilee öisin itkemään eikä meinaa rauhoittua millään. Ollaankin nyt sitten nukuttu perhepedissä jossain vaiheessa yötä, niin poika on päässyt viereen, välillä siellä on myös vauva, joten ahdasta alkaa olemaan..

Päivisinkin on pientä kiukuttelua ollut ilmassa. Heti kun asiat ei suju herran mielen mukaisesti alkaa kamala huutokohtaus ja tuntuu että tuo itkee ja kitisee ilman syytäkin. Omat hermot ovat olleet vähän tiukilla aika-ajoin, mutta ainakin olen yrittänyt olla kiukustumatta esikoiselle. Ei tämä tilanne taida pikkuiselle olla niin helppo, kuin mitä aikuiset luulevat..

Ollaan ulkoiltu poikien kanssa päivittäin, vaikka se on kyllä oma hommansa saada molemmat lähtövalmiiksi, itseni vielä siihen lisäksi. Kai tuokin alkaa vielä sujumaan jossain vaiheessa, nyt tuntuu että uloslähteminen on niin turkasen hankalaa, että pitää miettiä kahdesti sitä..

No, enpä vaihtaisi tätä mihinkään. Eiköhän nuo meidän yöt tästä helpotu jossain vaiheessa ja äitikin saa vähän enemmän unta kalloonsa. Siihen asti sinnitellään tällä mitä on..

Nyt vaihtamaan vauvalle vaippaa ja imetyspuuhiin. Eiköhän tuo sänky kutsu jo aika houkuttelevasti myös tätä äitiä..