Huomenna saadaan tietää, miten asuntotarjouksen kanssa kävi..ja tämä on jo se korotettu versio. Enempään ei ole varaa. Kun päättää hoitaa lapset itse ja pysyä kotiäitinä, saa luopua jostain, kuten suuresta lainasta. Kotiäitiys kun ei saa pankkivirkailijoita hyppimään riemusta ja lahjoittamaan avokätisenä kovin hääppöistä lainaa. No, mennään niillä eväillä mitä on ja katsellaan sitten taas uudemman kerran. Sellaista se on.

Meidän Mini on taas seissyt puolet päivästä nurkassa, jos tuo riiviö ei ole kaivelemassa multia kukkaruukuista niin kiskoo Elohopeaa hiuksista tai repii isiä poskesta ja sanoo vain päälle että "ei anteeksi", hauskinta kaiketi on se, että kasksikko kinastelee mikä nurkka on kummankin vakkaripaikka...

Ja nuo kyllä kinastelevatkin kiitettävästi ja Mini on sellainen vastaanpanija ettei toista. Tänään Elohopea sanoi, että telkkarista tulee ruuan jälkeen Karhuset, mutta Mini oli sitä mieltä että Postipate ja vaikka äitikin kertoi Karhusista pysyi tuo siltikin kannassaan...kunnes telkkari laitettiin päälle..

Kummasti nämä päivät vaan juoksevat, vaikka sitä kuinka päättää kirjoitella tiuhempaan tänne jo omaksi muistokseen, niin kummsti se vaan jää kaiken muun alle. Ja kun ei sitä enää muista mitään hauskoja juttuja päivän varrelta. Ihme koomassa menee taas kaikki..

Mutta minä jään jännittelemään tänne, kunhan yöllä tulisi uni silmään enkä miettisi mitään asuntojuttuja... =D