Niisk. Juuri katselin Rimiksen viimeisen jakson ja itketti se yhä. Vaikka kuinka tiesi juonen jo ennestään, niin ei sitä vain pystynyt hillitsemään kyyneleitään. Tälläinen minä olen, vetistelen tv-sarjojen äärellä. Mutta mitä ihmettä meikäläinen sitten tekee miehen ollessa treeneissä, kun kaikki Rimiksen tuotantokaudet on katsottuna, ihan en viitsisi aloittaa alusta taas..

Pitäisi suunnata oikeasti jo sänkyä kohden, lupasin ukkokullalle olla unten mailla tuon kotiutuessa käsisharkoistaan, mutta tässä sitä istutaan edelleen koneella. Mites muutenkaan. No, kuten yleensä sitten loppuvaiheessa teen iltapesuni sun muut tuli hännän alla ja ehdin kuin ehdinkin sänkyyn asti, uni ei yleensä tule ihan sekunnisa kuitenkaan.. ;o)

Minillä on melkoisen rasittava riiviö-vaihe meneillään (vaikka tuntuuhan sitä olleen jo hetken aikaa..), tähän asti tuo on kuitenkin totellut pyydettäessä ja ollut kultainen pieni miehen alku. Nykyään tuo vähät välittää äidin pyynnöistä tai komenteluista eikä korvaansa lotkauta mihinkään suuntaan. Makaa vaan edelleen äidin ja isin makkarissa ulkovaatteissaan, vaikka käsky eteiseen on kuulunut jo tovi sitten. Samainen kullannuppu temppuilee ja pyörii pukiessa ja yrittää riisua vaatteitaan sitä mukaa kun äiti niitä ehtii saada päälle. Tällä välin Elohopea on temppuillut tarpeeksi monta kertaa myös ja seisoo nurkassa jäähyllä. Joskus, huom. vain joskus, saadaan pukemisrumba ohitse hyvin nopeasti, yleensä kun kestää pienen ikuisuuden että ollaan valmiina. Turha kai mainita äidin hermoparoista mitään..

Haukotuttaa, yllätys sinänsä tähän kellonaikaan. Viime yönä tuli nukuttua ruhtinaalliset 10 tuntia, ja kyllä oli pirtsakka olo pitkästä aikaa aamulla. Ja minä kun luulin pärjääväni sillä 8:lla tunnilla..puppua nähtävästi..

Kuvia laittelen joku päivä, odottelen vielä josko muita toiveita ilmenee..