Päivittelinpä taas tuota kirjasivua (Juu, kiitettävän tiuhaan. Mutta selvennykseksi saanen kertoa lukevani ainakin viittä kirjaa samaan aikaan ja näin ollen ne saatetaan loppuun myös yhdellä rytinällä..)... ja tavan mukaan jotain pitää naputella tähänkin, niin ei haamuile blogi listalla.

Sairastupa jatkaa edelleen toimintaansa. Ja hittovie, minä olen jo tervehtymään päin (kysymys kuuluu, voiko aamulla olla pettynyt huomatessaan ettei kipuile enää yhtään...?) ja tauti on siirtynyt ukkokullalle astetta rajumpana versiona. Mutta nostettakoon hattua, sillä tuo ei ole entiseen tapaansa ollut puolikuolleena sängyn pohjalla, vaan tehnyt oman osuutensa huushollissa, mutta sallittaneen tuollekin toipilasaika ja minä sitten vuorostani hellin mieskultaani tämän päivän ja annan tuon vastavuoroisesti päästä helpommalla. Mini on vähän kuumeinen ja nenä vuotaa solkenaan, on vähän surkeana koko pikkuihminen. Suurempi noista pikkuihmisistä on omien sanojensa mukaan aivan terve ja voi näin ollen riehua sydämensä kyllyydestä. Kamalat vanhemmat vain eivät ota uskoakseen ko faktaa ja riehuminen kielletään (se pahentaa vain ko lapsen yskää, joka sitten vain pitkittyy pitkittymistään..).

Nyt on poikakaksikko päiväunillaan ja taidan suunnata armaan mieheni seuraksi olkkariin ja kaivetaan vielä sitä eilistä jätskiä pakastimesta. (sori Marielka, taas kirjoitan vain herkuttelusta..)