Piti juu kirjoittaa lomareissusta, mutta tässä sitä ollaan. Mitään ei ole tullut vieläkään naputeltua siitä aiheesta. Eilen oli ukkokullan viimeinen lomapäivä tältä erää ja vähän haikeat tunnelmat kieltämäti. Tänään kun tuo taas lähti viideksi päiväksi reissuun, joten melkoisen karu paluu arkeen meillä. Yh-viikko taas edessä. Pikkuisen aamulla tirauttelin kyyneleitä ukkokullan sulkiessa ulko-oven perässään, mutta pakkohan tässä on taas handlata tämäkin viikko, kuten ennenkin.

Niin. Kuopiossa meni mukavasti. Mökkeily oli ihan jees ja Rauhalahden alue tosi kiva, varsinkin lapsiperheen kannalta, kaikkea oli saatavilla. Ainoa miinuspuoli oli se, että viimeisenä iltana Minin päästä löytyi punkki. Yöks, kyllä hetkeksi pelästyin, mutta kummasti sitä sai tehtyä mitä piti. Juoksin äkkiä laukulleni ja kaivoin vuosi sitten ostamani punkkipihdit ja öttimöykky lähti pois. Käytiin vielä Kyssin päivystyksessä näytillä, mutta eipä nuo tehneet asialle mitään. Kyllä syynättiin loppuporukan päät melkoisen tarkkaan episodin jälkeen.

Pohjanmaalla meni mukavasti, mummu ja paappa ottivat meidän poppoon (ja samana iltana saapuneen pikkuveljen poppoon) innolla vastaan ja siellä me oltiin toisten hemmoteltavana nelisen päivää. Mummun ruuat ovat maailman parhaita, ei sille voi mitään. Paappa tykkäsi taas puuhailla ukkokullan kanssa kaiken maailman teknisten juttujen parissa ja juttua noilla kahdella tuntui riittävän. Eikä ilman vastoinkäymisiä sielläkään. No, oikeastaan jo Kuopiossa oli tuntunut vähän oudolta, mutta pohjanmaalla se sitten iski kunnolla päälle ja tajusin omaavani virtsaputkentulehduksen. Jei, seuraavana päivänä siis lääkäriin ja antibioottikuuri päälle.

Reissu meni kyllä loistavasti. Matkaa meiltä Kuopioon oli melkein 400 km, mutta pojat istuivat autossa kyllä niin hienosti. Hankalin tapaus taisi loppujen lopuksi olla siskonpoika 10 vee. Kuopiosta pohjanmaalle taas melkein 400 km eikä mitään ongelmaa. Se matka Suoen poikki oli maisemaltaan todella loistava reitti ja kameralla tuli napsittua jonkun verran kuvia..ja hurjasteltua pikkuteitä kiitettävällä vauhdilla ;o) Ja pohjanmaalta kotiin vielä se 350 km ilman siskon poikaa ja hyvinhän tuo kaksikko viihtyi vaikka toisin pelättiin. Itse asiassa taisi mennä paremmin tuo viimeisin etappi..

Täällä kotona ollaan vain laiskoteltu, kierrelty kaupoissa ostamatta kuitenkaan oikeastaan mitään. Perjantaina lähdettiin pyöräilemään ja kilometrejä kertyi 24, löydettiin ihan vierestä ihanaa maaseutua, missä meikäläisen sielu lepäsi. Se veri taitaa vaan vetää takaisin maalle ;o) Ja lauantaina parhaimman ystävän perheen kanssa Nuuksioon "vaeltamaan". Äijillä oli puuhaa rattaiden kanssa liikkuessa, me naisväki kuljettiin jonon hännillä ja juteltiin :) Rentouttava reissu siis!

Tänään kolahti postilaatikkoon Paritellen -boksi, joten jossei tässä iltaisin ole muuta tekemistä, voin nauttia loistavasta komediasta koko sarjan verran.

Kaksikolla on taas jotain kränää keskenään, joten paree mennä selvittämään tilannetta..

Edittiä myöhemmin. Pojat sammuivat kuin saunalyhdyt, mieheltä saapunut tekstari ja minä olen sentään 59 % nainen ja 41 % mies. Mitähäh?