Aamusta suunnattiin puistoon kamalasta lumipyrystä huolimatta. Eipä siellä sitten paljon muita ollutkaan, onneksi kaverit muskarista olivat siellä myös, heidän varaan vähän laskettiinkin..

Meidän poikakaksikko sitten olikin vauhdissa. Karkailivat puistosta minkä ehtivät, äidit juoksivat perässä ja pojat vain katselivat toisiaan ja kikattivat. Sama lumen syönnin kanssa. Molemmat vetivät sitä naamaansa kaksin käsin, äitien kieltäessä pojat vain vilkaisivat toisiaan ja kikattivat tyytyväisenä. Varsinaisia riiviöitä..

Päivän mittaan on taas tullut supistuksia mukavasti. Olisi mukava jos oikeasti olisi joku kaava, minkä mukaan synnytys sitten käynnistyy. Tyyliin, kun on tullut supistuksia tämän ja tämän verran niin vauva syntyy sitten viimeistään silloin ja silloin. Nyt tässä voi vain arvailla. Tuntuu, ettei tuo oikeasti voi pysyä sisällä laskettuun aikaan asti, mutta toisaalta taas on hyvin mahdollista että saan kärvistellä tälläisten supistusten kanssa yliaikaa kaksi viikkoa ;o)

Pitäisi kai oikeastaan leipoa vähän pakastimeen valmiiksi jotain pullaa sun muuta. Toisaalta kyllä ajattelin vain ilmoittaa kaikille, jotka vauvaa tänne tulevat katsomaan että kahvit keitetään mutta syötävät saa tuoda sitten itse.

Mutta joo. Kohta voisi suunnata nukkumaan, niin olisi taas aamulla pirteänä kun hoitolapset tulevat..