Joku päivittää blogia sitten kiitettävään harvaan tahtiin..kröhöm..

Kotiuduttiin parisen tuntia sitten miehen sedän 50-vee -juhlista ja nyt on jälkikasvu yöunillaan. Pirskeet meni mukavasti, onneksi oli omakotitalo, piha missä temmeltää ja hyvä sää. Meidän jätkäkaksikko yhdistettynä miehen siskon tyttökaksikkoon on melkoinen meno ja meininki, joten onneksi oli nurmikko, missä pomppia. Nyt on housujen polvet vihreinä, joten toiveissa on, että ne siitä vielä putsaantuisivatkin..

Prinsessalla on rohissut hengitys tässä jo jonkusen aikaa ja tuossa reilu viikko takaperin suuntasin sitten lääkäriin. Diagnoosiksi tuli keuhkoputkentulehdus, raukka pieni. Se siitä, että vauvoilla olisi hyvä vastustuskyky. Samalla kysäsin sitten typsyn mahavaivoista ja lääkäri passitti meikäläisen maidottomalle dieetille. Kyllä aluksi oli hankalaa olla ilman juustoa ja kaikkea muuta hyvää, mutta kaikkeen nähtävästi tottuu. Josko typsyn mahavaivat tästä siis helpottaisi. Onneksi on ollut kantoliina, pulassa oltaisiin oltu ilman sitä. Ja tänään synttäreiltä kotiuduttiin mäkkärin kautta..joku kun dieettinsä vuoksi joutui jättämään synttäriherkut väliin. Samainen joku oli siis hieman nälkäinen...

Kaiken arjen hälinän keskellä sitä ehtii välillä pohtimaankin syntyjä syviä. Huomaa, kuinka ne elämän suurimmat asiat ovat loppujen lopuksi pieniä, mutta ah, niin arvokkaita. Sitä osaa arvostaa pientä arjen luksusta, pienestä hiljaisesta hetkestä kirjan parissa, tai vain yksinkertaisesti siitä, että on hiljaista ;o) Kuinka takapihalla kukat kukkivat, saa kuopsuttaa halutessaan kukkapenkkiä..tai olla kuopsuttamatta. Arjen häslingistä on ollut se hyöty, että minä olen oppinut elämään tässä hetkessä, kun ei ole aikaa haikailla tulevaisuuteen ;o)