Kyllä on ollut ärsynärsynpisteet tänään korkealla. Joku taulapää on mennyt kolhimaan meidän autoa, niin että on kuskin puoleinen ovi lommoilla ja maalit lähtenyt osista kohdin. Ärsyttävintä on se, ettei ole aavistustakaan missä tuo on tapahtunut, kun ei ole silti niin isot vahingot ole kyseessä, kun ei silmään ole pistänyt ihan heti. Ärsyttää vaan se, että jos vastapuoli olisi ollut rehellinen, niin olisi jättänyt yhteystietonsa ja kantanut vastuunsa kun ei osaa ajaa tai parkkeerata. En tiedä olenko ainoa rehellinen ihminen, mutta minä olisin kyllä sählättyäni kantanut vastuuni ja kaivanut auton omistajan tiedot jostain ja ilmoittanut, että kävi näin ja korvannut vauriot, mitä olisin aiheuttanut.. Nyt menee sitten meidän vakuutuksesta, joka onneksi joo korvaa, mutta menee se omavastuu enivei. Ihan kuin tuota rahaa ei menisi kaikkeen muuhunkin ja sitä ei ole tähän päivään mennessä sattunut taivaalta tippumaan..

Silloin kesällä kun vakuutuksia autoon hoidin harmittelin sitä, kun vakuutustyyppi sai houkuteltua meikäläisen ottamaan täyskaskon, minä kun olin ajatellut jotain halvempaa vakuutusta. No, eipä harmita enää, sillä nyt juuri tuo vakuutus ainakin kattaa tämän eikä koko potti tule omasta pussista maksettavaksi..

Tänään on sitten tullut istuttua puhelimessa ja soiteltua sekä vakuutusyhtiöön että korjaamolle. Mutta onpahan tullut hoidettua asiaa eteenpäin. Ärsyttää silti.

On tämä auton omistaminen vaan ihanaa. Rahaa menee koko ajan joka puolelle ja tuo pyhä lehmä ottaa kolhuja sieltä täältä ja aiheuttaa päänvaivaa vähän väliä. Nämä lommoilut vain sattuivat huonoon saumaan, meidän kun pitäisi vaihtaa autoakin tässä kevään aikana. Perheen kasvaessa ei enää yksinkertaisesti mahduta tuohon pieneen tilaihmeeseen. Vaikka kuinka kääntäisi ja vääntäisi, takapenkille ei saa mahdutettua kolmea istuinta sitten mitenkään..

Jotain positiivista tähänkin päivään sentään. Aamun perhekerho meni mukavasti, lapset ovat ihania ja noiden kanssa jaksaa touhuta vaikka kuinka. Ulkonakin sataa lunta, joten ei tässä ihan huonosti päivä ole mennyt siltikään. Niin ja illasta mennään ukkokullan kanssa vähän sivistäytymään. Tutulla valokuvaajalla kun on näyttely alkamaisillaan ja meille tipahti kutsu näyttelyn avajaisiin, joten pitäähän sitä mennä. Kutsuvieraita sentään ;o)

Nyt lumilinnaa rakentamaan poikain kanssa tai ainakin lumitöitä tekemään.