Johan tätä ollaankin odoteltu, poikien sairastelua. Mutta melkein kuukausi asuttu täällä ja nyt vasta pukkaa flunssaa. Kaksi vuotavaa nenää majailee täällä osoitteessa, toinen nenistä, vanhempi sellainen, on hysteerinen räkäasioiden suhteen ja nenää saa olla pyyhkimässä puolen minuutin välein. Toinen nenä taas, se nuorempi,  nuolee tyytyväisenä kaiken valuvan eritteen kielellänsä. Kiinnostavaako, kyllä vain.

Omakin kurkku on vähän karhea, mutta en minä ehdi sairastaa. Kotiäiti kun ei tunne sanaa sairasloma. Arjen täytyy rullata entiseen malliin enivei, niin mielummin laitan sen rullaamaan terveenä. (tämähän tottakai on tahdosta kiinni). Riittää se, että kuuppa tuntuu hajoavan, jokainen neljästä seinästä lähenee vähitellen. Mutta mihinkäs minä täältä pääsisin, kahden sairaan lapsen kanssa.

Mutta keksin kyllä syynkin, miksi alkaa olemaan sekopäinen olo. Jos ei ole nukkunut öisin kolmeen vuoteen, on kai ymmärrettävää, että alkaa olemaan vähän irrallinen olo. Olen mutta en ole.

Mutta hei. Räkä valuu taas. Time to go.