Ihan pakko.

Päätin, että bloggailu saa jäädä. Neljä vuotta on pitkä rupeama ja ehkä aika haudata jatko.

Mutta miten kävikään. Täällä sitä ollaan ja jatketaan sittenkin. Ihan pikkuisen vain. Tauko taisi siis tehdä hyvää.

Tapahtunut edellisen jälkeen..
Meidän lapset kasvaa, kas kummaa. Typsykin on kohta 7kk ikäinen, vaikka vastahan tuo syntyi mukamas. Elohopea on nimensä mukaisesti Elohopea edelleen. Ministä on tullut iso poika päästyään kerhoon myös. Isukki tekee töitä ja minä täällä pyöritän arjen. Välillä on raskasta, välillä helpompaa. Kliseistä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois... ;o)

Nyt iltapalaa miettimään. Alakerrassa kun odottaa tädiltä saadut tuliaiset. Ternimaidosta tehdyt vohvelit ja sitä uunijussiakin.