Viime keskiviikkona oli lääkärineuvolakin ja siellä se oli se nuori hyvännäköinen mieslääkäri taas, mikäs sen piristävämpi vaihtelu päivään ;o) Lääkäri oli edelliskertaa rennompi ja jutusteli vaikka mitä. Pientä toivoa sain sisätutkimuksen aikana, kun lääkäri meinasi tunteneensa pään siellä alhaalla ja se olisikin ollut mukava uutinen se. No, käveltiin toiselle puolelle terveyskeskusta ja ultrattiin sitten tarjonta, kappas vaan kun pää keikkui vakaasti edelleen tuossa ylhäällä. Kyselin mahdollisuudesta synnyttää perätilassa, mutta omaan kuulemma niin ahtaan lantion (ei uskoisi näin ulkomitoilta muuten..), ettei kannata edes harkita. Nämä juuri kolmekiloiset vauvat pystyn vielä synnyttämään, mutta isommat pitäisi jo leikata. Huh, tietääpähän senkin. (Mutta kummasti luonto on hoitanut homman, vauvat kun ovat syntyneet pari viikkoa etuajassa ja painoa kolmenkilon molemmin puolin.).
Eli lähete sairaalaan kääntöyritykseen sitten tuli, höh. Tässä nyt odottelen, että sitten soittelisivat sairaalasta sitä aikaa, tylsää vain odotella. Ei sen puolen, tässä on muutamana päivänä supistellut tosi kipeästi tuolta alhalta ja muutenkin mieli alkaa olemaan synnyttämään päin, joten tässä vain toivon, ettei synnytys käynnisty ennen kääntöä. Sitten kuulemma täytyy pitää jo kiirettä sairaalaan menon kanssa. Huomenna siis pitäisi muistaa soittaa sairaalalle ja kysellä siitä ajasta..vaikka eihän sitä tehdä ennen kun viikkoja on kasassa se 37, nyt 36 ja risat..
Sunnuntai-iltana ukkokulta ja pojat rakensivat vauvalle sängyn valmiiksi. Voi kuinka ylpeitä isoveljet olivat ruuvatessaan ruuveja paikoilleen ihan itse. Ja kyllä muistettiin kehua pikku-rakentajia..ja kuinka vauvan on sitten mukava nukkua veljien rakentamassa sängyssä ;o) Kestojen tilanne on katsottuna ja harsot tulevat ainakin riittämään, anoppi on innostunut ompelemaan vaippoja, mistä olen valtavan kiitollinen! Tänään kävin lastenvaatekirppiksellä ja ostin vielä yhdet uudet kuoret ja imetysliivit, kaupasta vielä liivinsuojuksia. Veljen tytön vanhoja vauvanvaatteita kävin läpi ja niisk kuinka suloisia. Meinasi kyynel tulla silmäkulmaan vaatteita katsellessa. Kohta me kai siis ollaan valmiita vauvan tuloa varten.. :)
Tässä sen huomaa. Loppuraskaudessa alkaa kyllä kääntymään niin sisäänpäin ja vauva täyttää ajatukset. Ukkokulta hyppii riemusta joka kerta kun avaan suuni. Yleensä kun jutut tuppaa kääntymään vauvaan ja tulevaan synnytykseen.. =D
Tässä mahakuvaa taas, viikkoja 35. Vaikea mennä sanomaan onko laskeutunut vai ei.. Kuvaajana Elohopea.
Jaahas. Pitäisi kaiketi mennä harkitsemaan ruuanlaittoa, niin olisi ajoissa valmista. Vähän voisi lepäilläkin ennen kun suuntaan salille. (Juu, treenaus on unohdettu nyt supistellessa..) Enemmän taidan istua tiskin takana lukemassa ja viettämässä muutamaa vapaatuntia kotoa.. :)
Kirjasivukin päivittyi taasen..
Kommentit