Tänään oltiin Keravalla vanhempieni luona, tällä kertaa pitikin mennä junilla kun isäni oli töissä aamusta. Poika olikin tyytyväinen saadessaan oman matkalippunsa lipunmyyjältä, osasi sitä kyllä odottaakkin jo käsi ojossa..

En tiedä mistä tuo lapsi oikeasti saa kaiken energiansa. Jos itse menisin päivän samalla vauhdilla kuin tuo vilpertti ja tekisin kaikki samat asiat kuin poika niin olisin loppuillasta melkoisen valmista tavaraa sänkyyn. Tuo kuitenkin vetää samalla teholla loppuun asti..

Tänään meno on taas ollut melkoista siis. Eipä tuo mitään tuhmuuksia tehnyt, sellaista tutkimista ja pelleilyä sun muuta kylläkin sitten senkin edestä. Nukkuikin vain tunnin verran päivällä ja silti..äitiä väsyttää pelkkä vierestä katsominenkin..

Äitini on muuten sitä mieltä että toinen poika täältä on tulossa. Kaikki muutkin on samaa mieltä. Itse kuitenkin jaksan edelleen olla sitä mieltä että tyttö se on. Jokseenkaan eipä sillä sukupuolella niin merkitystä ole, yhtä rakashan tuo tulee meille olemaan, on sitten tyttö tai poika.

Eilen ja tänään ollaan katseltu pojan vauvakuvia valokuvakansiosta ja se onkin sitten pojan tärkein aarre tällä hetkellä. Piti jopa ottaa Keravalle mukaan. Jaksaa istua paikallaan kuvia katselemassa jopa vartinkin verran. Ajattelinkin että pitää koota pojalle oma valokuvakansionsa, mihin laitetaan kaikkien tärkeiden ihmisten ja asioiden kuvia..

Huomiseksi olisikin sitten tekemistä taas vaikka millä mitalla. Miksi jo nyt kuitenkin tuntuu siltä että puolet jää tekemättä ;o) No tärkein tekeminen huomiseksi kyllä on mennä pojan serkun, pikku-E:n (tästä eteenpäin kulkee tuolla nimellä täällä.. ;o)) 1-vuotissynttärit..

Mutta nyt suihkun kautta nukkumaan..