Elohopean pyöräily on edennyt suurin harppauksin ja eilen tuo viuhahteli eteenpäin sellaista vauhtia, että isi ja äiti saivat aika-ajoin pistää juoksuksi. Pientä hiomista kyllä vielä löytyy, tuo kun tuppaa tuijottelemaan jalkojaan enemmäin kuin menosuuntaa, samoin liian jyrkät äkkikäännökset ovat vähän vaarallisia. Muutaman kerran tuo on käännöksiensä vuoksi kaatunutkin jo pyörällään. Onneksi on kypärä, ja oppiipahan vähitellen kyllä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Minin maailma on mullistunut viime päivinä, koska ei ole enää tarvinnut pitää hanskoja kädessä. Kyllä se hiekka ja kivet vaan tuntuvat ihan erilaiselle paljain käsin. Ja suussa. Sieltä niitä kaiveltiin taas kilokaupalla ulkoilmaan.

Innostuttiin ukkokullan kanssa pukkitappeluunkin tuossa pihalla eilen. Uskokaa tai älkää, minä, joka omaan harvinaisen huonon tasapainon pysyin itse pukin päällä ja sain tyrkätyksi miehenkörilään alas. Arvasitten oikein, että tasoitusta oli hieman, mies piti toisen käden selän takana, minä sain ylläpitää tasapainoani toisella kädellä..

Mini kuuluu löytäneen Elohopean puuvärit. Paras mennä takavarikoimaan taiteiluvälineet ennen kuin löydän olohuoneen seinästä ylimääräisiä taideteoksia..