Tuolla vanhassa blogissani pohdinkin jo, voiko ihminen muuttua. Nyt kyse on siis töiden tekemisestä ja itsensä voittaminen tässä suhteessa.

Sunnuntaina on eka keikka ja mielialat vaihtelee tunnin välein. Välillä olen innoissani jutusta, välillä taas haluaisin heittää hanskat tiskiin alta aikayksikön ja lopettaa koko touhun, ennen kuin olen edes kunnolla ehtinyt aloittamaan.

Huomaan vanhojen, erittäin huonojen piirteiden työskentelyn suhteen nousevan taas esiin. Kun tulee vastoinkäymisiä, haluan luovuttaa. Kun teen virheitä, masennun. Kun en tiedä mitä tehdä, en osaa kysyä neuvoa vaan jätän asian roikkumaan. Kuitenkin tahdon näistä piirteistä eroon, todella.

En kai voi muuttua jos luovutan heti. Kun alkaa muistuttamaan entistä työskentelymalliani, luovutan enkä edes yritä tehdä asialle mitään.

Tarvitsen kai isoa potkua persauksiin, jonkun sanomaan että tämä on sinun juttusi, tee sitä. Hokemaan korvaani, että älä luovuta. Muistuttamaan että kaikki tekevät virheitä, niistä pitää vain osata ottaa opikseen..

Joten siis. Toivottavasti sain taas motivoitua itseäni liikkeelle työasiassa, vielä ei ole aika luovuttaa.