Näin kotiäitinä ollessa aika välillä käy hieman yksinäiseksi, päivärutiinien täyttäessä tunnit päivästä toiseen. Välillä on mukavaa saada pientä vaihtelua ja kontaktia muihin äiteihin..

Meillä on kehkeytynyt mukava porukka postituslistalle (kaikki espoolaisia nuoria äitejä.) ja ollaan tapailtu jo jonkusen kerran. Ja tänään taas viimeksi.

Kyllä poika oli onnessaan saadessaan taas touhuta kavereiden kanssa, hymyä ja naurua riitti. Uudet lelut kiinnosti ja paikkoja piti tutkia. Lapset tanssi, pelleili, jumppasi ja sotkivat.Ja äiditkin tykkäsi tapaamisesta, nyyttäriperiaatteella kun järjestettiin..syömistä riitti ;o) Elämän ilot on niin pienestä kiinni...

Ja se että sai puhua jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa, pohtia päivittäisiä asioita, jutella lapsista, miehistä ja sen sellaisista, se vasta terapeuttista olikin. Tätä lisää :)

Pidin sylissä kuukauden ikäistä poikaa..oli kyllä pieni. Jotenkin sitä on jo unohtanut, että tuo meidänkin poika on joskus ollut niin pieni. Meidän poika oli hieman mustasukkainen vauvasta äidin sylissä..saas nähdä millaista tulee olemaan kun meidän vauva syntyy..